Vuosi lopuillaan

Ohhoh, mitenköhän tää blogi nyt on tälleen unohtunut aivan tyystin, tässähän on tapahtunut vuoden aikana vaikka sun mitä. Tulee tuolla facebookissa enemmänkin noita julkaisuja tehtyä niin unohtuu sitten kirjoittaa muillekin ihmisille. Katan kanssa varsinkin on tapahtunut yhtä sun toista. Talvella alkoi tulemaan satunnaisia ontumisia ihan vaan silloin tällöin ja keväällä sitten järvessä puljatessa saattoi ulahdella ja nostaa oikeaa takajalkaa ilmaan. Käytiin silloin Juvan eläinlääkärillä, mutta totesi vain että Kata on herkkä jos varpaaseen joku tökkää tai muuta. Sitten ontumiset ja ulahtelut loppuivat ja kuvioihin tuli yhtäkkiä ihmisille muriseminen ja hyökkäily niitä kohti jos tulivat luokse. Se pistettiin vielä hormonien piikkiin, koska juoksut alkoivat kesäkuussa. Tälle käytökselle ei tullut loppua vaan pahentui, joten menimme sitten viimeisellä Tuhatjalkaan tutkimuksiin syyskuun alussa, ja Katasta otettiin röntgenkuvat selästä ja oikean takajalan varpaista. Diagnoosina tuli että selkä näyttää terveeltä, mutta takajalan uloin varvas oli vääntynyt ja johan sen tunsikin että näin on. Katahan silloin 2011 keväällä ojanpohjalla juostessaan teloi varpaansa niin että siitä kyseisestä varpaasta jouduttiin poistamaan kynsi, mutta silloin varpaita ei kuvattu, joten kun uusi kynsi kasvoi, kynnen kasvualusta oli revähtäessä vaurioitunut niin, että se kasvoi sitten vinoon.

Eläinlääkäri suositteli kuitenkin selän magneettikuvaamista ja varpaan amputoimista, joten soitin sitten Mikkeliin Kurjen klinikalle amputointiaikaa, eläinlääkäri pyysi laittamaan sähköpostiin röntgenkuvat varpaasta ja myös selästä. Varasimme varpaanpoistoajan, mutta seuraavana päivänä tulikin soitto että eipäs poistetakaan varvasta vaan suosittelee minua viemään Kata Esa Kestille Kouvolaan ct-kuvauksiin, jotta selviää selän todellinen tilanne, hänen mielestään siellä näyttäisi olevan jotain häikkää, ahtautta viimeisen nikaman kohdalla. Soitin Kouvolan Univetiin Esa Kestille varpaanpoistoajan ja sovittiin että myös ct-kuvataan. Esa otti Katan tutkimuspöydälle ja paineli ja väänteli ja käänteli joka nikaman ja selästään Kata oli todella äkäinen ja arka lumbosakraalin kohdalta. Kesti epäili siellä todellakin olevan jotain ja vei Katan kuviin ja sen jälkeen poistaisi varpaan osittain. Kun tulimme takaisin Kataa hakemaan, menimme juttelemaan Esan kanssa kuvaustuloksista ja hän löysi sieltä välilevynpullistuman ja hieman ahtautta nikamavälissä. Sanoi että jos ei lähde levolla ja kipulääkkeillä paranemaan eikä tule työkykyiseksi niin kannattaa selkä leikata. Soittelin sitten kasvattajan kanssa ja hän sanoi että kannattaa kysyä toisenkin eläinlääkärin mielipide kuvista, joten laitoin kuvat menemään eteenpäin Timo Talviolle Helsinkiin ja diagnoosina tuli sieltä, että terve selkä, eikä siellä mitään pullistumaa ole havaittavissa. Ja siis eihän Kata ole oireillutkaan oikeastaan selästään muuten kuin aristamalla koko selkää ja aristanut jalkaansa, välilevynpullistuman oireisiin kuuluu paljon paljon muuta, mitä Katalla ei ole missään vaiheessa ollut. Sitten sitä vaan odoteltiin että varvas lähtee paranemaan, tän näköinen se oli vielä tikkien kanssa, pari päivää leikkauksesta:

Ja sitten kuva tikkien poiston jälkeen, nahka yllättäen venähti reippaasti alaspäin, koska anturannahkaa oli joudutti venyttämään ylöspäin jotta saatiin haava umpeen:

Lokakuun 19.pv käytiin Nurmijärvellä osteopaatti Maaria Kaiperlan luona ja samalla sitten yövyttiin Vantaalla anoppilassa. Kata oli kyllä totaalisen jumissa ja lukossa lantiostaan ja niskastaan, oli kyllä hyvä että päästiin käymään. Katan jumit helpottivatkin huomattavasti tuon käynnin jälkeen, mutta edelleen murina kotona jatkui kissoille ja Demille jos kulkivat ohitse. Hierojallakin käytiin, Heidi Kemppaisen luona marraskuussa ja sovittiin seuraava käynti tän kuun alkuun, mutta Heidin tapaturman vuoksi hieronnat siirtyi ja nyt päästään sitten viikonloppuna ja ensi viikollakin vielä pari kertaa fysioterapeutti Krista Rapon luokse Mikkeliin, jospa sitten saataisi lyhyillä väleillä hoidot niin saataisiin Kata vihdoin kuntoon. Kaikki treenitkin on olleet tauolla melkeinpä totaalisesti koko syksyn molemmilla koirilla, ei oo ollut intoa treenata sitten Deminkään kanssa ku toinenkaan ei pääse tekemään, välillä jotain satunnaisia pihatottiksia oon ottanut, mutta agilityssa ei olla käyty syyskuun alun jälkeen, jospa sitten keväällä taas kun on talvitauko ohitse :) Parissa näyttelyssäkin tuli Katan kanssa pyörähdettyä, Kangasniemellä 10.6, tuloksena JUN EH JUK1 ja tuomarina oli Brink Yvonne. Arvostelu meni näin: "Selkeäpiirteinen pää, kantaa korvat hyvin, hyvät yksityiskohdat, hyvä kaula, f lick? (joku kirjain puuttuu välistä) manke (säkä?), hyvä runko ja luusto. Riittävät kulmaukset, tarvitsee voimaa liikkeisiin ja lisää varmuutta käsittelyyn." Toinen näyttely oli Mäntyharjulla 25.8, tuomarina Reijo Tuovinen ja tuloksena NUO EH NUK1. Arvostelu: "Alle keskikoon keskivahvuinen, hyvä pää, oikea selkälinja. Hyvä alalinja. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvät liikkeet. Murisee tuomarille." Demikin pyörähti Mäntyharjun näyttelyssä, tuomarina myös Reijo Tuovinen ja tuloksena tuli AVO EH AVK4 :) Arvostelu: "Voimakas luustoinen, tilavarunkoinen narttu. Voimakas kallo, haja-asentoiset korvat. Hyvä rungon pituus, rinnan syvyys ok. Hieman löysä välikämmen. Riittävästi kulmautunut takaa. Riittävä askelpituus. Esitetään liian tukevassa kunnossa." Näyttelyssä näimme myös Demin veljeä, Alvinia, tässä yhteiskuva sisaruksista :)

Maaliskuussa kerroin pienestä mustasta yllätyksestä, joka syntyi Taika-samojedille äitille ja iskälle. Pienestä mustasta tuli nimeltään Taavi ja on nyt 9kk vanha ja ihan mustan samojedin näköinen :) Äitin kanssa tulevat hyvin juttuun, Taikakin steriloitiin toukokuussa ja Taavi kastroitiin lokakuussa, joten ei tarvitse enää pelätä pentuja kummankaan kohdalla :) Tässä tuoreita kuvia äitistä ja pojasta :)

Katakin täytti tänään 20.12 2.v, onnea kaikille sisaruksille, on tuo Kata kyllä muuten niin mahtava ja ihana koira :) Tässä Katan posetukset :)

Vanhempieni uusi perheenjäsen ja kaksi koiraa yhden hinnalla

Onpa aika taas vierähtänyt blogin kirjoittamisesta. Käytiin äitin kanssa Oulusta hakemassa niille uusi perheenjäsen kuukausi sitten, samojedinarttu Taika, 1v 4kk vanha :) Taika sopeutui mainiosti eikä ongelmia ole ollut.

Taika joutui heti alussa laihdutuskuurille kun oli vähän pulskassa kunnossa, mutta kevyet nappulat eivät neidille maistuneet joten lisättiin sitten vaan liikuntaa ja kyllä sieltä vähän painoa tippuikin.

Viikko sitten Taika alkoi olemaan levoton, teki pesää vimmatusti ja ei meinannut rauhaa itselleen saada, oli haluton lähtemään lenkillekin. Sitten turposi nisät ja maitoa alkoi kertymään reippaasti joten lähdimme sitten lauantaina Tuhatjalkaan ultraan ja siellä eläinlääkäri totesi Taikan olevan valeraskaana ja sai lääkkeeksi Galastopin ja antibioottikuurin varmuuden vuoksi jos oireet eivät hellitä.

Oireet eivät hellittäneet ollenkaan vaan pahenivat, alkoi vimmattu alapään nuoleminen ja pesäntekeminen meni vielä hurjemmaksi. Läähättelikin hirveesti ja oli muutenkin levoton. Sitten alkoi myös ponnistelemaan ikäänkuin synnyttäisi... Soitin taas parit eläinlääkärit läpi ja ne olivat ihmeissään, mutta sanoivat että jospa se vaan on valeraskautta ja koska lääkkeetkin ovat niin jospa se siitä. Käytiin laavulla paistaa makkaraa lähistöllä ja kotiin tullessamme Taikalta alkoi valumaan myrkynvihreää limaa ja ponnistelut vaan pahenivat. Sitten soitin taas uuden eläinlääkärin joka sanoi että se koira synnyttää, muuta mahdollisuutta ei ole, käski soittamaan lähimmälle päivystävälle jonne täytyy rientää kiireesti. Lähdimme sitten ajamaan kohti Rantasalmea koira autoni takapenkille ja äiti istui Taikan viereen. Ei päästy kun Vekaransalmen lossille kun äiti huutaa että nyt syntyy! Ryntäsin autosta ulos kätilöksi ja pentuhan putkahti ihan syöksyllä ulos. Laitettiin pentu Taikan mahalle jotta pääsi sitä hoitamaan ja jatkettiin matkaa eläinlääkärille. Musta uros sieltä syntyi ja eläinlääkäri tarkasti sen ja totesi hyvinvoivaksi vaikka hapen puute varmasti synnytyskanavassa jo oli.

Olimme kaikki ihan ällikällä lyötyjä että Taika olikin kantavana meille tullessaan, mitään tietoa tästä ei meillä ollut, enkä entiseen omistajaan ole yhteyttä saanut että oliko hänellä tietoa vai ei.

Taika-äiti ja pentu voivat hyvin, iskä rakensi viikolla pentulaatikon ja siellä niiden nyt on hyvä köllötellä. Ainut mikä koitui synnytyksen jälkeen ongelmaksi oli se Galastop mitä sai vielä sunnuntainakin, sen takia maitoa ei meinannut kunnolla tulla ja nyt piti torstaina hakea eläinlääkäriltä sitten muutama oksitosiinipiikki jotta saataisiin se maito sieltä tulemaan ja ne kyllä auttoivatkin toistaiseksi, jospa nyt sitten sitä Galastopiakaa ei enää veressä olisi ja maitoa tulisi nyt ilman auttamatta tarpeeksi :)

Pentu jää sitten vanhemmilleni tietenkin kun niin ihmeenä maailmaan syntyikin ja onpahan Taikalla sitten kaveri :)

Tässä kuvia:









Tässä vähän vanhempia kuvia Taikasta ja muista kamuista (siskoni koirat Saana ja Helmi) :)













Demikin kävi pari viikkoa sitten fysioterapeutilla Mikkelissä Anna Palviaisella ja sai samalla laseria koko kroppaansa, kyllä se teki hyvää :) Ensi kuussa mentävä uudestaan niin pysyisi sitten pidemmän aikaa kunnossa.

R.I.P Rita 06.06.2000 - 19.01.2012

"Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton."

Ritan kunto romahti yllättäen ja alkoi aristamaan kyljissä olevia rasvapattejaan mitkä ovat ennen olleet oireettomia. Ruokahalu katosi ja yleiskunto oli apaattinen. Eli tähän mennessä oireettomat rasvapatit ovat ilmeisesti sitten muuttuneet pahoiksi kasvaimiksi ja niitä varmaan sitten oli sisäelimissäkin :( Kiitos rakas näistä kaikista ihanista vuosista, olit meille kaikille niin rakas ja ainutlaatuinen, lepää rauhassa <3 <3